Kategoriarkiv: Suomi

Neuvostomaan lapset

NEUVOSTOMAAN-LAPSET_kannet-1-194x300Aiheellisesti voi kysyä, kuinka paljon yksittäisen entisen neuvostomaan kansalaisen tai Virossa syntyneen venäläisnuoren pitää kantaa vastuuta tai syyllisyyttä menneistä ajoista ja Kremlin teoista? Kniivilä vastaa näihin kysymyksiin monelta kantilta, mutta itse juurikaan kantaa ottamatta. Se on kirjan suuri ansio. Ääni on haastateltavien ääni.  /…/ Juuri vastakkaiset tai ainakin ristikkäiset mielipiteet tekevät Kniivilän teksteistä antoisia.
Pentti Stranius, Savon Sanomat

Tallinnalaisista lähes puolet puhuu äidinkielenään venäjää. Latvian pääkaupungissa Riiassa venäjää puhuu kotonaan useampi kuin latviaa. Onko venäläisvähemmistö näissä maissa turvallisuusriski, Putinin ”viides kolonna”, kuten erityisasiantuntijat huolestuneena toistelevat?

Tässä kirjassa Baltian venäjänkieliset saavat puhua itse. 84-vuotias Marian kertoo siitä ihanasta toukokuun illasta muutamia viikkoja Stalinin kuoleman jälkeen, kun hän Kohtla-Järven kaivoskaupungin tansseissa tapasi tulevan miehensä. 15-vuotias Kjara Riiassa valmistautuu latviankieliseen ylioppilastutkintoon, ja narvalainen Aleksei kertoo miten kävi kun hänen panssari-Sisunsa ajoi miinaan Afganistanissa.

Kirja jatkaa kertomusta jonka aloittivat vuoden 2014 parhaaksi tietokirjaksi valitulle Putinin väkeä ja Krimin miehityksen ensimmäisenä vuosipäivänä 2015 ilmestynyt Krim on meidän.

Saatavissa Into-kustantamon nettikaupasta (myös e-kirjana) sekä esimerkiksi Adlibriksestä. E-kirja myös Elisa-kirjasta.

Kirja on ilmestynyt myös ruotsiksi ja esperantoksi.

Arvosteluja

Haastatteluja kirjasta

Putinin väkeä – vuoden paras tietokirja 2014

vakea2Kniivilän kirja kuuluu lajinsa ehdottomiin valioihin. Se on kirjoitettu hyvin ja se antaa vastauksia sille, joka kykenee ennakkoluulottomasti hyväksymään sen tosiasian, että asiat on mahdollista nähdä usealla eri tavalla olematta silti moraalisesti tai älyllisesti alamittainen ihminen.
Timo Vihavainen, Kanava 7/2014

Vladimir Putinin suureen kansansuosioon Venäjällä on kolme syytä.

1. Kansalliseen alennustilaan johtaneen, kaoottisen 90-luvun jälkeen Putin on palauttanut maahan kurin ja järjestyksen.

2. 90-luvun talousromahduksen jälkeen venäläiset ovat Putinin valtakaudella saaneet nauttia vakaudesta ja jatkuvasta, nopeasta talouskasvusta.

3. Putin on pitänyt huolen siitä, että mitään vaihtoehtoja ei enää ole: tiedotusvälineet ja oppositio on pantu kuriin. Valtamedia on keskittynyt Putinin ylistämiseen.

Silti Venäjän presidentin suosiota on vaikea ymmärtää, ellei tunne 1990-luvun kaaosta, jonka paluuta monet yhä pelkäävät. Juuri siitä tavalliset venäläiset usein alkavat kertoa, jos heiltä kysyy, miksi niin monet Venäjällä sanovat kannattavansa Putinia.

Tämän hiljaisen enemmistön ääniä ei lännessä juuri ole kuultu – meidän on paljon helpompi ymmärtää Moskovan äänekästä, hyvin koulutettua keskiluokkaa. Mutta heille Putin on nyt kääntänyt selkänsä.

Syksyllä 2013 tein matkan Venäjälle kuunnellakseni tavallisia venäläisiä, jotka kannattavat Putinia. Haastatteluista syntyi kirja, joka toukokuussa 2014 ilmestyi Ruotsissa nimellä Putins folk. Kirjasta tuli Ruotsissa arvostelumenestys, jonka ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Sitä arvioitiin muun muassa näin:

Suurenmoinen journalistinen saavutus – Dagens Nyheter
Loistava reportaasi – Aftonbladet
Paras Ruotsissa julkaistu kirja Venäjästä vuosiin – Helsingborgs Dagblad
Vakuuttava reportaasi [– –] selväsanainen ja suoraan asiaan – Gotlands Tidningar
Paljastaa tärkeää uutta tietoa Venäjästä – Sydsvenska Dagbladet

Kirjoitin pian kirjasta myös suomenkielisen version, jonka kustannusyhtiö Into julkaisi elokuussa 2014. Helsingissä järjestetyn julkaisutilaisuuden yhteydessä minua haastateltiin Ylen Ajantasa-ohjelmassa sekä Ylen venäjänkielisissä tv-uutisissa. Haastattelun tekivät myös YleX sekä STT, ja tiedotustilaisuudesta raportoi ainakin Kansan Uutiset.

Lokakussa 2014 Putinin väkeä voitti vuoden parhaalle tietokirjalle jaettavan Kanava-palkinnon. Palkintoraadin puheenjohtaja Ville Pernaa perusteli valintaa näin:

Putinin väkeä on vuoden tärkein tietokirja. Se osoittaa paljastavalla, mutta kiihkottomalla tavalla, mihin pohjautuu Venäjän presidentin Vladimir Putinin suosio… Teos on kaiken lisäksi kirjoitettu kokeneen Venäjä-toimittajan karaistulla reportaasikynällä siten, että tunnelmat ja maut suorastaan nousevat paperista lukijan nenään.

Tässä joitakin palkinnonjakotilaisuuden yhteydessä julkaistuja haastatteluja ja vastaavia:

Kansan Uutiset, jonka Moskovan-kirjeenvaihtaja olin 1991-92, julkaisi kirjasta yhden luvun 1.8.2014. Se on vapaasti luettavissa täällä. Nykyinen työnantajani, Malmössä ilmestyvä Sydsvenska Dagbladet, julkaisi ruotsiksi toisen otteen kirjasta. Se on luettavissa täällä ruotsiksi, ja myös esperantoksi. Esperantonkielisen version kirjasta julkaisi belgialainen Flandra Esperanto-Ligo.

Suomenkielinen versio on tilattavissa suoraan kustantajalta. Painettua kirjaa myy myös esimerkiksi verkkokauppa Adlibris, ja e-kirjaa Elisa Kirja

Kuka minä olen?

På Lubjankatorget i MoskvaTässä blogissa julkaisen enimmäkseen ruotsinkielisiä, Venäjää ja muita entisen Neuvostoliiton maita käsitteleviä tekstejä, sekä varta vasten blogiyleisölle kirjoitettuja että lehdessä ilmestyneitä. Mutta silloin tällöin, tarpeen niin vaatiessa tai ihan huvin vuoksi, myös suomen-, venäjän- ja esperantonkielisiä tekstejä.

Arkistosta löytyy muun muassa vanhoja Kansan Uutisissa julkaistuja juttuja, esimerkiksi tämä Vladimir Žirinovskin haastattelu.

Itsestäni voin kertoa sen verran, että Ruotsiin ja Lundiin muutin ensimmäisen kerran 1987 vaimoni Marian houkuttelemana. Sen jälkeen olemme ehtineet asua Moskovassa, jossa olin Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana 1991-1992, jälleen Lundissa, Vaasassa, jossa olin Kansan Uutisten aluetoimittajana, ja vielä kerran Lundissa 1996 alkaen.

Vaasassa vuonna 1995 syntyi Ville, Lundissa vuonna 1998 Alva.

Nyt pysymme kaiken järjen mukaan täällä, kun kerran omassa talossamme on oma sauna. Töissä minä olen toimittajana Malmön mahtavimmassa lehdessä Sydsvenska Dagbladetissa, ja Maria on kirjastonhoitaja Malmön kaupunginkirjastossa.

Parin vuoden ajan olin toimitussihteerinä Rosengårdstidningen-nimisessä lehdessä, jota Sydsvenskan julkaisi Rosengårdin lähiössä Malmössä. Rosengårdin asukkaista noin 70 prosenttia on siirtolaisia, ja valtakieli on arabia, mutta suomeakin kuulee joskus. Toimituksessa kävi vähän väliä väkeä kertomassa ongelmistaan, joten jutunaiheista ei ollut pulaa. Nyt olen Sydsvenska Dagbladetin toimittajana ja seuraan Malmö ympäryskuntien tapahtumia mutta kirjoittelen säännöllisesti myös Venäjän, Suomen ja vähän muidenkin itäisten maiden asioista. Näitä lehtijuttuja löytyy täältä.

Kotona meillä puhutaan kolmea kieltä. Maria ja minä olemme aina puhuneet keskenämme esperantoa. Lapsille minä puhun suomea ja Maria ruotsia, ja kun lapset ovat läsnä puhumme yleensä toisillemmekin kumpikin omaa kieltämme. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen tällaiseen kielipolitiikkaan oli yllättävän helppo tottua, ja Maria osaa onneksi suomea hyvin.